En nyt ihan kaikkea muista unestani. Olisi pitänyt kirjoittaa se heti silloin aamulla ylös esimerkiksi paperille,  koska nyt kello on jo 9 illalla.

Hieman taustoja. Kun eilen (tiistaina, hereillä ollessani) tulin koulusta bussilla, kuulin, kun yksi tyttö puhui kuskille. He puhuivat jotain, että ko. tytön kotona ei ole mitään hyvää syötävää. Kuski sanoi vitsillä silloin, että "Sä voisit tulla tällä bussilla kauppaan siks aikaa ku käyn heittääs noi muut koteihinsa ja sitte ku käännyn siel päätepysäkillä, voisin ottaa sut takas kyytiin ja viedä kotiisi."

No, nyt kyseinen uni. Uni tapahtui siis tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.Olin unessani koulubussissa. En jäänyt bussipysäkilläni, vaan istuin vain bussissa, koska se palaa samaa tietä takaisin, kun on vienyt ihmiset. Tämä linja-auto jostakin syystä pysähtyi kaupan pihalla ja pysyi siellä aika kauan. Monet jäi kaupan pihalla pois ja monet, kävivät kaupassa ja tulivat takaisin bussiin. No menin siinä välissä kauppaan. Ajattelin unessani, että ostan irtokarkkipussin ja  Fazerin salmiakkisuklaata (=mikä on todella hyvää!). Kun kävelin karkkihyllylle, otin ensin irtokarkkipussin. Sen jälkeen aloin etsimään salmiakkisuklaata. Kun löysin salmiakkisuklaan, huomasin, että ne kaikki pussit oli avattu ja salmiakkisuklaa syöty puoliksi. Kävin sanomassa vanhalle naispuoliselle kauppiaalle, että miksi kaikki salmiakkisuklaat ovat täynnä. Kauppias ihmetteli asiaa ja syytti minua niiden syömisestä. Siinä meni paljon aikaa, kun yritin väitellä. Kun sain viimein vakuutettua, että en ollut syönyt suklaita, linja-auto lähti pihalta pois. Olin 20 kilometrin päässä kotona. Ei se paljoa ole, mutta onhan se kävellen aika raskasta. En viitsinyt lähteä kävelemään, vaan yritin soittaa äitilleni. Hän ei vastannut. Kysyin kauppiaalta, että olisiko yhtään täyttä salmiakkisuklaata, eikä puoliksi syötyä. Ihme kyllä, oli. Hän antoi minulle varastosta salmiakkisuklaata. Kun yritin maksaa niitä, jostakin syystä tuotteet maksoivat yli 70 euroa, eikä minulla ollut, kuin 5 euroa mukanani. No, sanoin kauppiaalle että jos ostan vaan tämän salmiakkisuklaan ja jätän irtokarkkipussin pois, myyjä sanoi: "et voi jättää tätä ostamatta!". Olin ihmeissäni. En tajua edes, miksi pieni karkkipussi olisi voinut maksaa yli 70 euroa. En muista enää, miten sain tuon maksun hoidettua.
   Hetken kuluttua siihen kauppaan tuli kuin itsestään, kahvila. Kävelin kaupasta ulos: ulkona oli erittäin kylmä. Kävelin takaisin sisään ja näin (oikean elämän) maantiedon ja biologian opettajamme. Hän oli syömässä jotain kasvisvoileipää. Opettajalla oli myös kaksi pientä poikaa ja yksi tyttö.  (Ei minun mielestäni maantiedon ja biologian opettajallamme edes ole oikeassa elämässä tyttölasta.) Opettaja kysyi: "Miksi sinä olet täällä?" En muista enää, mitä vastasin, mutta jotain kuitenkin, että bussi jätti minut tänne. Opettaja yritti tarjota kyydin minulle, mutten ottanut sitä vastaan.
   Nyt, kun soitin äidilleni, äiti vastasi. Pyysin häntä hakemaan ja hän tulikin. Kun hän tuli kaupan pihalle, heräsin.

Harmittaa, etten saanut sitä unta haltuuni, että unesta olisi tullut selkouni.